Hirsityypit

Perinteisimmin käytettyjen kuorittujen pyöröhirsien rinnalle on aikojen saatossa tullut suoraseinäisiksi veistetyt ja piilutetut hirret mahdollistamaan seinäpintojen laudoitukset ja lisäeristykset.

Pyöröhirsi on muodoltaan kuin alkuperäinen puun runko, työstö ei siis juuri muuta puun sisäisiä jännitteitä. Vääntyileminen jää vähäiseksi. Perinteisen tavan mukaan pyöröhirren aihiona olevasta tukista poistetaan kuori ja pintaa oikaistaan hieman. Hirret ovat siten eri vahvuisia. Nykyaikaisia teollisia veistotapoja on kaksi, toisessa puun sydän pysyy keskellä, ja toisessa se saattaa siirtyä paljonkin sivuun. Sivuun siirtynyt puun sydän voi aiheuttaa voimakasta vääntyilyä.


Veistetty hirsi

Suomen vanhimmat hirsirakennuslöydöt ovat veistettyä eli palhottua hirttä. Veistetty hirsi on pyöröhirttä kestävämpää, koska pintapuu on veistetty pois ja kestävämpi sydänpuu on saatu esille. Aiemmin seiniä ei ollut tapana maalata tai tapetoida. Tuolloin valmis hirsirunko piiluttiin lyhyelle laineelle. Veistotyö oli raskasta ja taitoa vaativaa. Myöhemmin sahateollisuuden kehittyessä tukit sahattiin määrättyyn paksuuteen pelkoiksi mikä vähensi veistotyötä. Sahattaessa pelkkahirttä oli muistettava mahdollinen piiluamisvara.


Höylähirsi

Höylähirsi on yleisin teollinen hirsityyppi. Ohuimmillaan 90mm paksuista massiivipuuta voi kutsua hirreksi, järeimmät teolliset yksipuiset hirret taas ovat käytännössä 170mm paksuisia. Tätä paksumpia rakenteita tehdään yleensä vaaka- tai pystysuuntaisilla liimasaumoilla. Paras höylähirren aihio on sydänhalkaistu puu, joka ei juuri halkeile pinnastaan – vääntyilyä siinä tosin esiintyy enemmän kuin hirressä, jonka sydän on keskellä.


Lamellihirsi

Sittemmin markkinoille ovat tulleet höylätyt ja useammasta lamellista liimatut hirret. Niiden etuna on määrämittaisuus ja halkeamattomuus. Nykyaikaiset tuotantolinjat pystyvät myös työstämään koneellisesti mittatarkkoja liitoksia tasamittaiseen materiaaliin.


Kelohirsi

Kelohonka on ollut 1960-luvulta lähtien suosittu hirsirakennusten materiaali. Sen saatavuus on heikentynyt ja sen vuoksi hinta on noussut korkeaksi. Kelohonkaa käsiteltäessä ja veistettäessä on varottava vahingoittamasta puun pintaa. Kelohonkaa ei voi veistää suoraksi, koska kelot ovat usein sisältä lahoja.