Keltaiset

Keltaiset pigmentit ovat lähes poikkeuksetta olleet hyvin myrkyllisiä pigmenttejä, lukuun ottamatta luonnosta saatavia rautaoksidipitoisia savimaapigmenttejä. Tänä päivänä on muun muassa raskasmetalleja sisältävien maaliaineiden käyttö kielletty. Ainoastaan poikkeusluvilla on mahdollista maaliaineisiin käyttää esimerkiksi lyijyä sisältäviä pigmenttejä. Lupa saatetaan myöntää museaalisiin restaurointi- tai konservointikohteisiin, joissa valvojana toimii Museovirasto.
Monista keltaisista pigmenteistä saadaan kuumentamalla valmistettua oranssin- ja punaisenvärisiä pigmenttejä. Kuumennusprosesseissa pigmenttien joukkoon saatetaan myös lisätä kemiallisia aineita, jolloin keltainen väri muuttuu toiseksi.

Keltaokra ja keltamulta

  • (Fe2O3•H2O / FeO(OH)n / Fe2O3)
  • rautaoksidipitoista savimaapigmenttiä, jota löytyy luonnosta vaaleana sekä tummana

Keltaokra on luonnonmateriaali, jota valmistetaan keltasavesta hiertämällä, pesemällä, saostamalla ja kuivaamalla. Väri voi vaihdella löytöpaikkojen mukaan samean vaaleankeltaisesta punaruskeaan. Rautapitoisuuden vaihtelu vaikuttaa väriin. Nykyisin pigmenttiä valmistetaan myös synteettisesti.

Keltaokra on kestävä väri, kuten muutkin rautaoksidipigmentit. Se kestää mietoja happoja ja emäksiä sekä omaa hyvän valon- ja säänkeston. Se soveltuu käytettäväksi kaikissa maalaustekniikoissa sekä sekoitettavaksi öljy-, kalkki- ja liimamaaleihin. Keltaokrien peittokyky vaihtelee suuresti, vaikkakin pigmenttinä se on luonteeltaan paksua. Värivoimaltaan luonnosta saatavat keltaokrat ovat heikompia kuin synteettiset. Keltaokraa ei pidetä myrkyllisenä, mutta se saattaa kuitenkin sisältää myrkyllistä manganeesia.

Napolinkeltainen

  • (Pb(SbO4)2)
  • synteettinen pigmentti, joka valmistetaan lyijyoksidista tai -karbonaatista sekä antimonioksidista, jotka syntyvät mineraalien kemiallisista muutoksista.

Napolinkeltaisen varhaisin tunnettu käyttö laseissa ja lasituksissa ajoittuu aikaan 1500-1300 eaa. On suorastaan uskomatonta, kuinka tuon ajan ihminen onnistui valmistamaan vaikeassa kemiallisessa prosessissa tämän pigmentin. Keskiajalla väristä käytettiin nimitystä giallorino.

Napolinkeltainen on kestävä pigmentti. Sillä on hyvä peittävyys ja sillä on enemmän käyttöä öljypohjaisissa maaliaineissa kuin vesiliukoisissa, koska sillä on taipumusta tummua.

Napolinkeltainen soveltuu käytettäväksi kaikkien muiden pigmenttien sekä sideaineiden kanssa, happoja tulisi kuitenkin välttää. Sillä on erinomainen värjäys- ja peittokyky, mutta haittapuolena on, että lyijyantimonaatti on erittäin myrkyllinen.

Lyijykeltainen

  • (PbO)
  • lyijymonoksidia eli ”lyijyhilsettä”. Pigmentti tunnetaan myös nimellä massicot.

Kun lyijyvalkoista kuumennetaan, vesi ja hiilidioksidi poistuvat ja jäljelle jää lyijytetraoksidia, ”lyijymönjää”. Kun tätä edelleen kuumennetaan, saadaan aikaan keltainen väri, jota kutsutaan massicotiksi. Lyijykeltainen kestää hyvin valoa, mutta saattaa muuttua ilmankosteudesta pitkällä aikavälillä lyijyvalkoiseksi.

Massicotia on aikaisemmin käytetty kuivikkeen ominaisuudessa nopeuttamassa maaliaineiden kuivumista, mutta ei enää nykyään.  Sillä on suuri peittokyky ja se on ominaisuuksiltaan samankaltainen kuin lyijyvalkoinen eli muun muassa hyvin myrkyllinen.

Lyijytinakeltainen

  • (Pb2SnO4)
  • lyijyn ja tinan oksideista valmistettua keltaista pigmenttiä.

Lyijytinakeltainen kestää hyvin valoa, eikä se myöskään reagoi emäksisten pigmenttien tai ilman epäpuhtauksien kanssa öljy- tai temperasideaineissa. Lyijytinakeltainen on öljy- ja temperasideaineissa sekä freskoissa stabiili pigmentti. Sillä on hyvä peittokyky. Pigmentti on myrkyllinen sisältämänsä lyijyn vuoksi.

Auripigmentti

  •  (As2S3)
  • myrkyllistä keinotekoisesti valmistettua keltaista väriainetta. Auripigmentti on arseenisulfidia (kirkkaankeltaista väriä), jota löytyy mineraalina usein samoista paikoista realgaarin kanssa (oranssia väriä), joka on myös arseenisulfidia.

Auripigmentillä on korkea taitekerroin sekä kohtalainen peittävyys. Se sopii käytettäväksi temperamaaleissa vain eläinliimaan sekoitettuna. Se ei sovellu ulkoilmaan, koska se mustuu siellä voimakkaasti. Toisaalta se on kuitenkin vakaa väriltään ilman, valon sekä useiden kemikaalien kanssa, lukuun ottamatta lyijy- sekä kuparipitoisia pigmenttejä.

Auripigmentti on todella myrkyllistä!

Kromikeltainen

  • (PbCrO4)
  • keinotekoinen kromi-metallia sisältävä mineraalipigmentti.

Tämä kirkkaan punainen kide, krokoiitti löytyi Siperiasta jo 1700-luvulla, mutta valmiiksi pigmentiksi se valmistui vasta 1800-luvulla. Erilaisissa kemiallisissa käsittelyissä kromista saatiin sitruunankeltaisesta väristä vahva oranssi pigmentti, joka jatkokäsittelemällä edelleen muuttui kauniin tummanpunaiseksi.

Kromikeltainen on melko vakaa pigmentti, mutta valossa ja vanhemmiten se saattaa alkaa tummua ja jopa vihertyä sekoitettuna orgaanisiin pigmentteihin.
Kromivärit soveltuvat parhaiten käytettäväksi öljymaaleihin.

Kromivärit ovat kalliita pigmenttejä. Kromipigmentit ovat erittäin myrkyllisiä ja turvallisemmat väriaineet ovatkin korvanneet nämä värit.

Kadmiumkeltainen

  • (CdS)
  • myrkyllinen raskasmetallista saatava pigmentti.

Kadmium-metalli keksittiin vuonna 1817, mutta tullessaan yleisemmin käyttöön 1850-luvulla, sitä alettiin käyttää enemmän myös taiteilijavärinä. Kuivalla menetelmällä pigmenttiä valmistetaan kuumentamalla kadmiummetallia, -oksidia tai -karbonaattia rikin kanssa ilmassa lämpötilan ollessa 300-500 astetta. Lämpötila, reaktioaika, aineiden puhtaus ja happimäärä vaikuttavat tulokseen. Kadmiumsulfidi vaihtelee erittäin vaaleankeltaisesta tummanoranssiin väriin.
Puhdas kadmiumsulfidi on erittäin kestävä pigmentti sekä niin kadmiumkeltainen kuin kadmiumoranssi ovat väreinä hyvin rikkaita ja peittäviä ja hyvin auringonvaloa kestäviä.

Kadmiumkeltaiset reagoivat lyijy- tai kuparipohjaisten pigmenttien kanssa muodostaen mustaa sulfidia. Kadmiumkeltainen soveltuu sisätiloissa käytettäväksi ja sekoitettavaksi kaikkien maalien sideaineisiin. On kuitenkin vältettävä sen sekoittamista lyijy- ja kromipitoisiin pigmentteihin. Kadmiumpigmentit liukenevat parhaiten alkoholiin.

Kadmiumvärit ovat kaikki myrkyllisiä ja ne ovat erittäin kalliita pigmenttejä.