Viiluttamalla voidaan kaunis ja laadullisesti paras puuaines hyödyntää näkyviin pintoihin ja runkorakenteissa voidaan käyttää edullisempaa lastulevyä tai MDF-levyä tai sitten lujaa rimalevyä tai vaneria. Viilujen ulkonäön vaihtelusta voi olla haittaakin: kalusteiden vetolaatikostot ja ovet tai toimistossa rinnakkain olevat säilytyskalusteet tai työpöytien kannet voi olla hankala saada viilun väriltä ja kuvioinnilta sopivan samannäköisiksi. Tässä suhteessa viilutettujen kalusteiden valmistus onkin melkoisesti lajittelutyötä, hyvää ammattitaitoa ja silmää vaativaa – ja ostajankin tulisi ymmärtää luonnonmateriaalin ainutlaatuisuus. Ammattitaitoisella sommittelulla saadaan esiin puun syiden ainutlaatuisuus, erikoiset värit, kuviot jne.
Viilua ei voi jatkaa pituussuunnassa. Leveyssuunnassa viilulehdet on saumattava yhteen. Viilutusta suunniteltaessa on huomioitava aluslevynä käytettävän levyn mitat ja viilu-arkkien leveys ja syykuviot.
Viilun leikkaus ja saumaus
Viilulehdet tulee säilyttää varastossa, jossa niiden kosteus säilyy sopivana käsittelyä ja työstöä varten.
Viilut on saumattava oikean kokoisiksi arkeiksi ennen käyttöä. Viilulehdistä ensiksi oikaistaan reunat suoriksi. Oikaisu voidaan tehdä nipussa viiluleikkurilla, sahaamalla tai höyläämällä. Saumausta varten viilut asetetaan tiiviisti vierekkäin ja saumataan yhteen sik-sak–menetelmällä, jossa viilut yhteen liittävä sulatelanka kulkee sauman yli edestakaisin viilun takapinnalla. Viilulehdet voidaan liimata myös puskusaumalla tai yksinkertaisesti teippaamalla reikäpaperiteipillä. Liimattu puskusauma on tiivein, jonka vuoksi viilujen saumakohdat juurikaan näy lakkapinnassa, koska lakka ei pääse valumaan viilujen väliseen pieneen rakoon.
Teollisuudessa valmiit viiluarkit puristetaan levypuristimessa lämmön (50–120 C°) avulla kiinni liimapintaiseen levyyn, molemmin puolin. Aluslevynä käytetään esim. rimalevyä, vaneria, lastulevyä tai MDF- levyä. Massiivipuusta tehty levy tarvitsee aina pinnoitukseen ristiviilutuksen, jossa paksumpi väliviilu vangitsee puun elämisen. Kylmäpuristuksessa voi käyttää myös tavallista PVAc-liimaa.
Levy pitää viiluttaa aina molemmin puolin (viilu–vastaviilu), jottei se vääntyile. Vastaviiluna voi käyttää ulkonäöltään vaatimatontakin viilua tai erikoispaperia. Valmiit viilutetut levyt pinotaan päällekkäin, jotta levyn jäähtyminen on hallittua. Päällimmäisen levyn päälle asetetaan suojalevy vääntymisen estämiseksi.
Jäähdyttyään viilutetut levyt leikataan oikeaan mittaansa ja reunat listoitetaan tai reunanauhoitetaan puuviilureunanauhalla. Reunalistoituksen voi tehdä myös ennen viilutusta, jolloin listoitus on lujemmin kiinni viilujen välissä.
Viilutuksessa käytettävät liimat
- Urealiima (lyhenne UF). Ureahartsiliima on nopeasti lämmössä kemiallisesti kovettuva suhteellisen edullinen liima. Sitä käytetään varsinkin suurtuotannossa, jossa lyhyt puristuaika on tärkeä. Liimasaumasta erittyy pieniä määriä formaldehydiä.
- PVAc-liima eli Polyvinyyliasetaatti-liima on dispersioliima, joka on yleisimmin käytetty puuliima puusepänteollisuudessa. Liima kovettuu veden poistuessa saumasta.
Viilujen asettelu
Leikattujen viilujen asettelu voidaan tehdä kahdella päätavalla. Suunnittelijan tulisi valita viilukuviot ja määritellä asettelutapa suunnitteluvaiheessa.
- Latominen, jolloin viilut asetetaan rinnakkain. Syykuvio toistuu silloin samanlaisena lehdestä toiseen (muistuttaa lautalevyä).
- Kääntäminen eli kirjalatominen, jolloin eli joka toinen viilu asetetaan peilikuviksi toisilleen. Kuvio näyttää jatkuvan sauman yli.
Intarsia eli puu-upotuskoristelu
Intarsialla tarkoitetaan erivärisistä puuviiluista tehtyä visuaalista kokonaisuutta. Viilut joko kiinnitetään koko pinnan peittäviksi tai ne upotetaan taustapuuhun. Puun ohella voidaan käyttää myös muita materiaaleja kuten luuta, helmiäisiä ja jalometalleja.
Niin sanotulla ikkunatekniikassa edetään pala kerrallaan: leikataan pohjaviilusta pala pois ja syntyneeseen aukkoon etsitään väriltään ja syykuvioinniltaan aiheeseen sopivaa kohtaa toisesta viilusta. Kun kaikki taustaviiluun vaihdettavat osat on korvattu sopivilla uusilla, työ liimataan taustaansa.
Viilujen leikkaamiseen on käytetty myös lehtisahaa. Uusina tekniikoina on teollisuudessa käytössä lisäksi vesileikkaus ja laserleikkaus.
Viilujen pintakäsittely
Viilun paksuus, valmistustapa ja asettelutapa vaikuttavat pintakäsittelyn lopputulokseen. Paksussa viilussa on enemmän hiontavaraa ja kulutuspintaa, mutta toisaalta paksun viilun halkeamat ovat syvempiä. Tammen ja pyökin hiomapölyä pidetään syöpävaarallisena, eräiden trooppisten puiden pöly aiheuttaa herkistymisoireita. Ohuesta (0,6 mm) viilusta saattaa tulla viilutustyössä käytetty PVAc-liima tulla läpi, mikä vaikeuttaa pintakäsittelyä. Liima-aine ja viilutuslämpötila vaikuttavat liiman juoksevuuteen. Siksi on tärkeää, että jokainen työvaihe tehdään huolella ja ammattitaidolla.
Viilupinnan pintakäsittelyvaihtoehtoja ovat vahaus, öljyäminen ja lakkaus. Erilaisilla sävytyksillä ja petsauksella voidaan korostaa puun omaa sävyä tai muuttaa sitä toiseksi.