Liimat (puun liimaus)

Liimoja on paljon ja niiden ominaisuudet vaihtelevat riippuen käytetyistä raaka- ja lisäaineista. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää ennen käyttöä tutkia valmistajan sekoitus-, käyttö- ja työturvallisuusohjeet. Ennen varsinaista käyttöä on hyvä tehdä uudella liimalla koeliimauksia. Erityisen huolellinen on oltava käsiteltäessä liimoja, joissa on terveydelle haitallisia aineita tai jotka ovat herkästi syttyviä.

Luonnon liimat

Luonnon aineista valmistettujen liimojen käyttö puun liimauksessa on tunnettu jo tuhansia vuosia.  Luonnon liimat, proteiini- eli valkuaisaineliimat ovat vanhimpia liimoja. Luonnonliimoja ovat:

  • Glutiiniliima valmistettiin nahasta, luusta ja kalasta.
  • Kaseiiniliima valmistettiin maitoherasta.
  • Albumiiniliima valmistettiin kuivatusta naudan verestä.

Luonnon liimoilla saadaan hyvissä olosuhteissa kestäviä liimasaumoja, mutta niiden sään ja mikro-organismien kestokyky on heikko. Puuliimojen valmistukseen on käytetty myös kasvisproteiineja, joista soijapapu on ollut tärkeimpiä kasvisraaka-aineita.

Synteettiset liimat

Muoviliimat ovat syrjäyttäneet puun liimauksessa lähes täysin luonnonliimat. Synteettisiä liimoja ovat:

  • PVAc-, kontakti- ja sulateliimat.
  • urea-, fenoli-, resorsinoli-, polyuretaani- ja epoksiliimat.

Ne ovat useilta ominaisuuksiltaan luonnonliimoja parempia:

  • helpompia valmistaa levityskuntoon
  • kovettuvat nopeammin ja
  • kestävät mikro-organismeja paremmin kuin luonnonliimat.

Käyttövalmis liima koostuu liimahartsista, kovettimesta sekä liuottimesta. Lisäksi tarvittaessa lisätään täyte- ja jatkosaineita sekä hidastimia. Niiden tarkoitus on estää liima-aineen liiallinen imeytyminen, nostaa viskositeetti levityskelpoiseksi, parantaa liiman täyttöominaisuuksia, alentaa liiman pinta-jännitystä ja pehmittää liimasaumaa.

Jatkosaineissa on itsessään liimaavia ominaisuuksia. Yleisin jatkosaineiden liimaava aineosa on tärkkelys; ruis- ja vehnäjauhot. Tärkkelykset menettävät vanhetessaan liisteröitymiskykynsä. Täyteaineilla pyritään saamaan liiman viskositeetti sopivaksi sekä halventamaan liiman hintaa. Yleisimpiä täyteaineita on liitu- ja puujauhot sekä kaoliini. Täyte- ja jatkosaineet eivät saa muuttaa liiman happamuutta.

Liimat voidaan jakaa useiden eri ominaisuuksiensa mukaan ryhmiin, esim.

  • kovettumisen mukaan kylmä- ja kuumakovettuviin,
  • valmistustavan mukaan polykondensaatti-, polymeraatti- ja poly-additioliimoihin
  • kovettumistavan mukaan fyysikaalisesti ja kemiallisesti kovettuviin sekä sauman vedenkestävyyden mukaan.
  • Yleisimmin muoviliimat jaetaan kerta- ja kestomuoviliimoihin.

Fysikaalisesti kovettuvissa liimoissa kovettuminen tapahtuu liuottimen haihtuessa saumasta. Fysikaalisesti kovettuvia liimoja on mm. PVAc-, kontakti- ja sulateliimat.
Kemiallisesti kovettuvissa liimoissa kovettuminen perustuu kemialliseen reaktioon. Kemiallisesti kovettuviin liimoihin lisätään kovete, jolloin kovettumisreaktio alkaa. Kemiallisesti kovettuvia liimoja on mm. urea-, fenoli-, resorsinoli-, polyuretaani- ja epoksiliimat.