Lehtipuissa kevätpuun leveys on lähes vakio riippumatta puun kasvunopeudesta. Sitä vastoin havupuilla kesäpuun leveys on lähes vakio.
Koska tiivis ja kova puu on laadun kannalta toivottavaa, seuraa tästä että; hyvälaatuinen lehtipuu on nopeasti kasvanutta, kun taas hidas kasvu on eduksi havupuille. Tästä seuraa myös, että lehtipuu on mielekkäämpi vaihtoehto, jos tavoitteena on kasvattaa laatupuuta.
Monen puulajin poikkileikkauspinnassa näkyy ohuita viivoja, jotka kulkevat säteittäisesti ytimestä kohti kehää. Nämä ydinsäteet ovat pystysuunnassa litteitä solurakenteita, joiden tehtävänä on siirtää vettä ja ravinteita pintakerroksesta rungon eläviin sisäosiin. Ydinsäteiden koko vaihtelee puulajista toiseen. Monissa puulajeissa niitä ei erota paljain silmin, toisissa taas ydinsäteet ovat hyvin näkyvillä, kuten tammessa.
Kun puuta halkaistaan säteen suuntaisesti ydinsäteet näkyvät “peileinä” halkaisupinnassa. Tämä koristeellinen kuviointi on tyypillinen mm. tammelle, jalavalle ja vaahteralle.
Rungon uloimmat kerrokset ovat jälsi eli jakokudos, nila ja kuori. Jällessä, joka on kostea kerros ilman kiinteää paksuutta, tapahtuu solujen jakautuminen. Jakautumisessa muodostuu uutta puuainesta sisäänpäin ja uutta nilaa ulospäin. Vastaavasti nilan uloin kerros muuttuu kuoreksi, joka on korkkimainen, kuollut suojavaippa.
Nälkäpuu
Poikkeuksena siitä, että hidaskasvuinen havupuu on painavaa ja kovaa on nk. nälkäpuu. Jos puut kasvavat hyvin tiheässä ja jos maaperän ja / tai ilmaston olosuhteet ovat hyvin epäedulliset, kehittyy vuosilustoista hyvin ohuita ja erityisesti niiden soluseinämät jäävät erittäin ohuiksi. Seurauksena on kevyt ja pehmeä puu. Nälkäpuuta esiintyy usein esim. lapin männyssä.