Metsäsertifikaatti on riippumattoman ja pätevän ammattilaisen tarkastukseen perustuva asiakirja siitä, että metsänhoito on määrättyjen standardien mukaista.
Sertifioinnille asetetut kansainväliset vaatimukset ovat:
- menettelyjen tulee olla tasapuolisia kaikkia puun tuottajia kohtaan (mm. pienmetsänomistajat)
- kriteereillä voidaan luotettavasti mitata metsien hoidon ja käytön laatua
- käytetyt standardit ovat julkisia ja sopivan vaativia
- vapaaehtoisuus, puolueettomuus ja luotettavuus
- kansainvälinen uskottavuus
- paikallisiin olosuhteisiin sopivuus
- ei synnytä kaupan esteitä
- kustannustehokkuus
- edesauttaa kestävän metsätalouden harjoittamista.
Perustietoa metsäsertifioinnista
Sertifioinnin päätavoitteena on parantaa metsien hoitoa sekä varmistaa sertifioitujen metsätuotteiden pääsy markkinoille.
Metsien sertifioinnin tavoite on edistää kestävää metsätaloutta. Sen avulla pyritään turvaamaan puutuotteiden kilpailuasema markkinoilla. Metsäsertifioinnin tuotemerkkiä voidaan käyttää tuotteessa, joka on valmistettu sertifioidusta metsästä peräisin olevasta puuraaka-aineesta. Merkin käyttö edellyttää puuraaka-aineen alkuperän todentamista kuljetuksen ja tuotannon eri vaiheissa.
Metsäsertifiointi laajenee nopeasti. Maailmassa on jo yli 50 erilaista sertifiointi järjestelmää. Esimerkiksi kansainvälinen FSC eli Forest Stewards Council (Hyvän metsänhoidon neuvosto) on voittoa tavoittelematon ja avoin järjestelmä, jonka jäseniksi voi liittyä niin organisaatiot kuin yksityiset ihmisetkin.
Kansainväliset sertifiointijärjestelmät
PEFC eli Programme for the Evaluation of Forest Certification schemes on kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmien yhteinen organisaatio, jonka kautta kansainväliset vaatimukset täyttävät metsäsertifioinnin järjestelmät tunnustavat toinen toisensa.
- perustettu 1999
- kehittynyt maailman laajimmaksi metsäsertifioinnin kattojärjestelmäksi
- siihen kuuluu kansallisia metsäsertifioinnin järjestelmiä eri puolilta maailmaa. Nämä järjestelmät tuottavat vuosittain sertifioiduista metsistä markkinoille 100 miljoonia kuutiometrejä puuta.
- jäsenet edustavat kansallisia tai alueellisia sertifiointijärjestelmiä, joissa metsänhoidolla on riippumattomat tarkastajat. Sertifiointijärjestelmät perustuvat kansainvälisesti metsäministereiden sopimiin periaatteisiin ja niiden kansallisiin sovelluksiin.
- Suomen Metsäsertifiointi ry edustaa PEFC:tä Suomessa.
- Suomen yleisin metsien sertifiointijärjestelmä on FFCS eli Finnish Forest Certification System.
FSC eli Forest Stewardship Council (Hyvän metsänhoidon neuvosto) on kansainvälinen vuonna 1993 perustettu järjestö. Se on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon ja avoin j
äsenjärjestö, johon voivat liittyä jäseneksi organisaatiot ja yksityiset henkilöt.
- FSC:n ja sertifioijien toiminta perustuu kymmeneen pääperiaatteeseen ja niihin liittyviin metsänhoidon kriteereihin
- kansainvälisesti valtaosa FSC- sertifikaateista on myönnetty sertifiointiyritysten omien ohjeiden ja vaatimusten sekä FSC:n 10-periaatteen mukaisesti
- kansainväliset periaatteet sopivat trooppisiin, lauhkeisiin ja boreaalisiin metsiin.
- FSC:n pyrkimyksenä on, että kussakin maassa laaditaan olosuhteisiin soveltuvat kansalliset hyvän metsänhoidon FSC-standardit
Sertifiointijärjestelmien eroja
Vuonna 2005 valmistui kaksi WWF:n ja Maailmanpankin tekemää FSC- ja PEFC- järjestelmien vertailua. Ne osoittivat, että erilaiset metsien sertifiointijärjestelmät painottavat metsänhoidon taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia ulottuvuuksia eri tavoin.
Suomessa ja 11 muussa Euroopan maassa toteutettuun arviointiin osallistui metsäsertifioinnin asiantuntijoita ja riippumaton tieteellinen toimikunta. Varsinaisen testauksen toteutti riippumaton konsulttiyritys, brittiläinen ProForest. Vertailu osoitti selviä eroja PEFC- ja FSC-järjestelmien välillä. WWF:n mukaan molemmista standardeista löytyi kehittämiskohteita mutta enemmän PEFC:sta.
WWF ei ole sitoutunut yhteenkään metsäsertifiointijärjestelmään, mutta haluaa suositella niitä, jotka puolueettomien selvitysten mukaan edistävät parhaiten vastuullista metsänhoitoa.
Sertifiointijärjestelmissä on eroja mm. maakohtaisten järjestelmien välillä. Kansallisten järjestelmien väliset erot selittää paikallisten olosuhteiden huomiointi. Järjestelmien väliset erot johtuvat niiden kehittämiseen osallistuneiden tahojen erilaisista arvostuksista.