Tekstissä luetellut ruskeat pigmentit ovat kaikki luonnosta saatavia maapigmenttejä. Niiden väri vaihtelee löytöpaikkojensa mukaan, mutta myös riippuen siitä, onko pigmenttiä käsitelty kuumentamalla. Kuumennus johtaa pääsääntöisesti kellertävän tai keltaisen pigmentin muuttumisen punaruskeaksi tai punaiseksi.
Luonnon umbra ja poltettu umbra
- (MnO2•2Fe2O3)
- ruskeita mangaani- ja rautapitoisia maapigmenttejä.
Umbrat ovat rautaoksideja, jotka sisältävät runsaasti mangaania, ja ovat siten hyvin tummia erisävyvivahteisia maapigmenttejä.
Umbrat on luokiteltu hyvin kestäviksi, mutta happoja ne kestävät huonosti. Niillä on myös erinomainen valonkestävyys sekä kohtalainen peittokyky. Ne ovat yhteensopivia kaikkien pigmenttien kanssa ja ne soveltuvat käytettäväksi kaikkiin sideaineisiin. Vaikka poltetut sävyt ovat yleensä kestävämpiä kuin luonnonsävyt, umbran suhteen on päinvastoin. Poltetulla umbralla on öljysideaineissa taipumus tummua.
Luonnon umbrat ovat lämpimiä, punaruskeita pigmenttejä, ja niissä on hiukan vihertävää sävyä. Kuumentamalla luonnon umbraa, pigmentistä tulee punertavamman ruskea, ja sitä kutsutaan poltetuksi umbraksi. Koska umbrat sisältävät mangaania, ne kuivuvat öljyissä hyvin ja umbraa on käytetty usein lakoissa kuivikkeena. Umbrat eivät ole myrkyllisiä pigmenttejä.
Luonnon siena ja poltettu siena
- (Fe2O3•nH2O•SiO2
- epäorgaanisia luonnon maapigmenttejä, jotka voivat olla myös synteettisesti valmistettuja.
- Pigmentit tunnetaan myös nimillä luonnon terra, punaterra, poltettu terra ja poltettu sienanmaa.
Luonnon siena on kellertävä pigmentti kuin okra. Poltettuna siitä tulee lämpimän ruskeanpunainen ja sitä kutsutaan poltetuksi sienaksi.
Luonnon siena ja poltettu siena ovat täysin valon ja ilmaston kestäviä sekä stabiileja pigmenttejä. Poltettu siena soveltuu sekoitettuna hyvin kaikkiin muihin pigmentteihin ja käytettäväksi pastelli-, liima-, kaseiini-, öljy-, kalkki-, sementti- ja silikaattimaaleissa.
Luonnon siena on lasimaisen läpikuultavan kellertävän ruskea, jota kuumentamalla pigmentissä oleva rautahydroksidi muuntuu rautaoksidiksi, jolloin saadaan aikaiseksi lämmin punaruskea pigmentti, poltettu siena. Poltetulla sienalla on samanlaiset ominaisuudet kuin okraväreillä eli niillä on erittäin korkea valon ja ilmaston kestävyys. Pigmenttien värjäyskyky vaihtelee riippuen niiden alkuperämaasta. Pigmentit eivät ole myrkyllisiä.
Ruskea okra
- (FeO3•nH2O•SiO2
- rautahydroksidipitoista savimaata.
- Pigmentistä käytetään myös nimeä poltettu siena.
Ruskea okra on todellisuudessa poltettua sienaa. Siena on yksi keltaokran muodoista, joka kemiallisessa prosessissa saadaan punertavanruskeaksi.
Ruskean okran valon- sekä ilmastonkesto on erittäin hyvä. Ruskeita maapigmenttejä voidaan sekoittaa kaikkien muiden pigmenttien kanssa ja ne soveltuvat kaikkien sideaineiden kanssa, mutta parhaiten liima-, öljy- ja kalkkimaaleihin.
Ruskean okran sävyt ovat murrettuja sävyjä, kuten saven ruskea. Okravärit lietetään epäpuhtauksien poistamiseksi ja jauhetaan hienoksi pigmentiksi.
Ruskean okran värjäyskyky vaihtelee sen mukaan, kuinka savipitoista väriaine on. Pigmentti ei ole myrkyllinen.
Kasselinruskea
- (bitumipitoinen maa+Fe, Mn) on luonnon maapigmentti, joka on rautaoksidipitoista ruskohiiltä.
- Pigmenttiä kutsutaan myös nimellä Van Dyck -ruskea.
Kasselinruskea on läpikuultava pigmentti. Maapigmentillä on lämmin punaruskea sävy, ja sitä on aikoinaan pidetty ainutlaatuisen vaatimattomana ruskeana värinä. Kasselinruskea on haihtuva väri. Voimakkaassa valossa se haalistuu ja muuttuu kylmän harmaaksi. Pigmentti kestää paremmin öljy- kuin vesivärinä. Se ei kestä happojen ja emästen vaikutusta. Lisää kestävyyttä kasselinruskealle pigmentille saatiin sekoittamalla se hartsin ja vernissan kanssa yhteen.
Öljyyn sekoitettuna kasselinruskean läpikuultavuus on vertaansa vailla ja se sopiikin loistavasti laseerauksiin.