Liitokset voidaan suunnitella pitämään myös ilman liimaa tai muita lisävahvikkeita. Tapilla vahvistettu tasoreikäliitos tai kiilatappiliitos ovat hyviä esimerkkejä tästä. Liima on hyvin tehokas puuliitoksissa kun molemmat liitospinnat ovat pinnaltaan uritettuja. Kunnollisesti liimattu liitos voi olla yhtä vahva tai jopa vahvempi kuin itse puukappale. Liima on tuntuvasti tehottomampi kiinnittäjä sileillä liitospinnoilla kuin karhennetuilla. Yleisesti ottaen liitos on sitä vahvempi, mitä enemmän liitettävissä osissa on liimapintaa. Puiden syyn suunta, puun laatu ja lajiominaisuudet ovat myös erityisesti huomioitava liitosta suunniteltaessa. Kaikkien rakenteellisten liimaliitosten vaatimus on, että murtumisen täytyy tapahtua puusta, ei liimasaumasta. Liimaliitos on siis lujempi kuin itse puu.
Puuliitosten liimaamiseen käytetään yleisimmin dispersioliimoja. Niiden kuivumisnopeus ja kosteudensietokyky ovat parantuneet merkittävästi nykypäiviin. Epoksi- ja polyuretaaniliimoja käytetään lähinnä ulkokalusteissa ja öljyisten puiden liitoksissa sekä kosteita rakenteita liimattaessa.
Puuliimaus on kehittynyt viime aikoina monella tavalla. Luotettavuus on kasvanut ja kustannukset laskeneet. Kovettumisajat ovat lyhentyneet tunneista minuutteihin. Tietyt liimat ovat täyttäviä ja toimivat vaikka liimapinnoissa olisi rakoja. Liimapuristukseen vaaditut paineet ovat pienentyneet aikaisempaan verrattuna jopa kymmenesosaan. Erikoisliimoissa puristusta ei tarvita lainkaan.
Nykyään esim. aihioiden ristikkäisliimausta voidaan tehdä jo suurillakin kappaleilla, kuten CLT-levyn valmistuksessa ja moderneissa hirsirakenteissa.
Märän puun liimaus on myös tullut mahdolliseksi. Sormijatkettua sahatavaraa valmistetaan niin, että sormijatkos tehdään märkään puuhun ja kuivataan jälkeenpäin.