Puun kaato ajoitetaan helmi-maaliskuulla, koska puu on tuolloin kuivimmillaan. Tällä ajoituksella vältytään myös homesienten haitoilta. Valinnassa suositaan tiheäsyisiä, suoria ja tasapaksuja runkoja. Samoin tarkistetaan puun kierteisyys. Puun kuivumista ennen lopullista kuorintaa voidaan edistää myös osittaisella aisaamisen tapaan tehdyllä kuorimisella. Tällöin puu kuivuu hitaammin ja halkeileminen on vähäisempää.
Mänty on edelleen yleisimmin käytetty tarvepuu hirsirakentamisessa. Tiheäsyisimmät ja pihkaisimmat hirret käytetään suurimman rasituksen kohteeksi joutuviin rakenteisiin, kuten alahirret ja ikkunoiden alla olevat vesipenkin alaiset hirret. Kuuseen suhtaudutaan ennakkoluuloisemmin sen kiertymisominaisuuden vuoksi. Edellytyksenä sen käytölle on puun huolellinen valinta. Hirsiksi valitaan pitkiä, hitaasti kasvaneita, vähäoksaisia ja kilpikaarnaisia harmaapintaisia ”karankokuusia”.
Vaikka rakennuksen runko onkin tehty mäntyhirsistä, tehdään kantavat palkit ja kattovuoliaiset mielellään kuusesta. Se on osoittautunut mäntyä joustavammaksi ja kantokyvyltään paremmaksi. Kuusikehikko tulisi jättää ikkuna-aukot avoimina kuivumaan yli yhden kesän.
Haapahirsiä on perinteisesti käytetty latojen ja vajojen rakentamiseen, joissa ne ovat osoittaneet kestävyytensä. Haavan pinta muuttuu vuosikymmenien aikana kelon tapaan pysyvästi hopeanharmaaksi. Hirret kiertyvät ajan yötä myös pituussuunnassa kierteisiksi. Haavat tulisi kaataa ”rasiin” loppukesällä kuivumisen edistämiseksi. (rungot karsitaan vasta kosteuden haihduttua lehdistöstä)
Kelon saatavuus on nykyisin rajallista ja vähentynyt myös ympäristösuojeluun liittyvistä syistä. Sen käyttöä onkin syytä vähentää rakentamisessa. Se voidaan korvata hyvin käyttämällä järeää mäntyä, kuusta ja lehtikuusta.