Kariniemen mäki on suurelta osin ulkoilu- ja virkistysmetsää. Alueella on laaja polkuverkosto, jota pitkin voi kulkea ilman että ympäröivä luonto kuluu.
Kariniemen mäen pohjoisrinne ja osa etelärinteestä ovat suojeltuja. Suojelun tavoitteena on huolehtia vallitsevasta luonnosta ja ylläpitää sitä hoitotoimenpitein. Alueella kasvaa harvinaisia kasvi- ja puulajeja. Kariniemen poluilla kulkija aistii kaupunkiluonnon kauneuden ja vaihtelun eri vuoden aikojen välillä.
Kariniemi on myös kulttuurisesti mielenkiintoinen kohde, sillä mäen päällä on lahtelaisen kuvanveistäjä Olavi Lanun jättimäisiä veistoksia. Taiteilijaprofessori Lanun veistokset sijaitsevat Kariniemen puiston luonnon ympäröimänä. Vuosien 1989-1992 välillä on Kariniemen puistoon sijoitettu polkujen varsille 12 ihmishahmoista veistosta. Ne sulautuvat luontoon sekä kesällä, jolloin rehevä puusto ja pensaisto piilottaa veitokset lehvistän suojaan. Talvella vuorostaan lumi naamioi teokset osaksi luonnon maisemaa.
Veistosten pehmeä muotokieli ja pinnalle kasvanut sammalpeite naamioivat teokset osaksi luontoa. Ympäristötaiteena ne täyttävät omaperäisellä tavallaan julkisen taiteen perinteiset kriteerit: ne muistuttavat siitä, keitä olemme, mistä olemme tänne tulleet ja mihin kuulumme. Kariniemen lehtometsän veistokset ovat viehättäneet kävijöitä positiivisuudellaan, lämpimällä huumorilla ja herkkyydellään.
Veistokset on merkitty karttoihin kirjaimin
A / Paju, 1991
Venetsian biennalessa työ oli luonnon materiaalista naturakokoisena. Betoni toistaa pajujenpintarakennetta hyvin.
B / Keko, 1989
Alkuperäinen teos on tehty oikealle muurahaiskeolle kesäkodin metsään Punkaharjulle.Toinen versio nähtiin Venetsian biennalessa 1970-luvulla.
C / Kanto, 1989
Työn lähtökohtana oli kiven päälle kasvanut puu. Ensimmäisen version Lanu teki luonnon materiaalista Punkaharjun Kaitasuolle.
D / Läpi harmaan kiven, 1992
Alkuperäisteos on tehty liittämällä luonnonkiveen kaksi figuuria. Vaakasuorat valun osat olivat vaativia.
E / Harmaa tammikuu, 1989
Työmalli on tehty jäädyttämällä vettä lasikuitumuotin päälle. Valuva vesi on muovannut veistoksen muodot.
F / Rankakasa, 1990
Rankakasa -veistos valettiin puunrungoista tehtyyn lasikuitumuottiin. Kun veistosta tutkii tarkkaan, siinä on nähtävissä yksityiskohtaisesti sahaamisen jäljet.
G / Kaari, 1991
Veistoksen lähtökohtana oli Saimaalla kasvanut kaareva mänty.
H / Kaksi kiveä, 1990
Työ on ollut Venetsian biennaalessa 1978, jolloin sen materiaalina oli lasikuitu. Kariniemen työssä kädet ovat vartalonmyötäiset kestävyyden vuoksi.
I / Iso kivi, 1990
Työ on suunniteltu varta vasten Kariniemeen. Malleina oli Lanun oppilaita muotoiluinstituutin pukusuunnitteluosastolta. “Iso kivi” on puiston painavin veistos. Se painaa 37 tonnia.
J / Tuki, 1991
Työ on tehty alunperin luontoon Punkaharjulle, jossa kivenkannattajana oli Lanun ensimmäinen vaimo. Luonnossa kivi oli figuuria suurempi, Kariniemen teoksessa ne ovat lähes yhtä suuret.
K / Kierteinen puu, 1992
Veistoksen lähtökohtana on ollut taiteilijan naapurin hopeapaju. Uusien oksien malleina olivat mm. naapurin poika ja taideinstituutin oppilaita.
L / Hellä kivi, 1992
Työn lasikuituversio on Lousianan museossa USA:ssa. Se on tehty ehdotuksena veistoskilpailuun.
M / Kolme figuuria,1994
Ihmishahmot kivellä
N / Natura morte, 1989
O / Kivellä, 1994
Samaa tyyliä on nähtävissä myös Olavi Lanun tekemissä kaupunkiveistoksissa, mm. Lahden kaupunginteatterin edustalla sijaitsevassa Kivettymässä (1983) ja Rautatienkadun Lanu-aukion Lehmuksessa (1985) sekä Mariankadun Paju-veistoksessa.