Kaikkien hirsityyppien kanssa käytetään vaarnatappeja, ja uudemmissa hirsirakennuksissa myös pultteja. Niiden avulla seinästä saadaan yhtenäinen, jolloin se pysyy suorassa eikä pullistele. Kuusi-hirret pyrkivät kuivuessaan kieroutumaan voimakkaasti, joten niiden kanssa on käytettävä paksumpia vaarnoja.
Aukkoihin rajoittuvat hirren päät tuetaan karoilla. Karat sallivat hirsiseinän laskeutumisen ja estävät seinän pullistumisen. Niihin voidaan kiinnittää laskeutumattomia rakennusosia, kuten ikkunoiden ja ovien karmit. Karat nimetään käyttökohteensa mukaan ovi-, ikkuna- ja palokaroiksi.
Palokara toimii liukupintana hirsi- ja tiiliseinän välillä. Vaarnojen tehtävä on sitoa seinillä hirsikerrat toisiinsa ja estää hirsien sivuttainen liike ja seinien taipuminen. Vaarnatapit tehdään samasta tai samaan aikaan kaadetusta puutavarasta kuin seinähirret. Vaarna on poikkileikkaukseltaan pyöreä ja keskeltä 5mm ohuempi kuin päistään. Nurkkien ja aukkojen lähellä pitää olla aina vaarnat. Suositeltava väli samassa hirsikerrassa on männyllä 1200-2000mm ja kuusella 80-1300mm.