Mustat pigmentit ovat pääasiallisesti hiiltä. Pigmentit valmistetaan joko puuta tai luuta polttamalla, jolloin jäljelle jää hiili sekä erinäinen määrä kivennäisaineita ja muita tuhka-aineita. Myös viinistä ja viinirypäleiden kuoria, juuria ja varsia hiiltämällä, saadaan mustanviolettia väriä aikaiseksi.
Polttamalla esimerkiksi hartsia, öljyjä, tervaa, rasvoja ja pihkaa, voidaan näistä aineista syntyvä nokisavu ottaa erinäisillä kangasseinämillä talteen. Käsittelyiden tuloksena saadaan nokimustaa.
Myös kemiallisesti alettiin mustaa väriä valmistaa 1600–1700-luvun taitteessa.
Yhteistä kaikille mustille pigmenteille valmistustavasta riippumatta on se, etteivät ne ole myrkyllisiä.
Luumusta
- (C•CaPO4)
- luista hiiltämällä valmistettu pigmentti.
- Pigmenttiä kutsutaan myös norsunluumustaksi.
Pigmentti on tunnettu jo antiikin ajoista nimellä ”Elephantinum”. Aitoa norsunluumustaa valmistettiin hiiltämällä norsun syöksyhampaita. Tätä väriä ei ole ollut kaupan vuoden 1940 jälkeen. Nimeä norsunluumusta käytetään kuitenkin myös pigmenteistä, jotka on tehty hiiltämällä muiden eläinten luista, kuten hirvensarvista.
Norsunluumusta on parhain, käytännöllisin, kestävin ja värisävyltään oikea musta maalisävy, jolla on erittäin hyvä valonkestävyys. Se kestää myös happoja ja emäksiä.
Luumustaa voidaan käyttää yhdessä kaikkien pigmenttien sekä sideaineiden kanssa. Öljyväreissä luumustalla on hyvä peittokyky. Se ei sovellu käytettäväksi kalkkimaalaukseen runsaan fosforihappopitoisuutensa vuoksi. Luumusta on lisäksi huonosti kuivuva pigmentti. Luumustat eivät ole myrkyllisiä pigmenttejä.
Nokimusta
- epäorgaaninen kivennäisväri, joka saadaan hartsien, öljyjen, tervan, rasvojen ja pihkan poltosta.
- Pigmentistä on käytetty myös nimiä lamp black, carbon black ja kimrööki.
Puuhiilen ohella nokimusta on vanhin pigmenteistä. Nokimusta on peittävä musta pigmentti, jolla on hyvä valonkestävyys.
Nokimustaa pigmenttiä voidaan käyttää kaikkiin sideaineisiin, vaikka se sekoittuu varsin vaikeasti vesiohenteisiin sideaineisiin. Öljyyn sekoitettuna se on melko huonosti kuivuva pigmentti. Sitä voidaan käyttää yhdessä kaikkien pigmenttien kanssa. Hienon raekokonsa takia nokimustapigmenttiä on käytetty myös tusseissa, akvarelliväreissä ja painotekniikoissa. Maalausvärinä tunnetuin nokipigmentti on nimeltään kimrööki ja seuraavaksi tunnetuin lamppumusta.
Nokimustat ovat sinisempiä kuin hiilimustat pigmentit, mutta niiden sävytysvoimakkuus ei ole yhtä hyvä kuin hiilimustien. Pigmentti ei ole myrkyllinen.
Viinimusta
- violettiin vivahtava pigmentti, joka saadaan viinistä ja viinirypäleiden kuoria, juuria ja varsia hiiltämällä.
- Pigmentistä käytetään myös nimiä köynnösmusta ja frankfurtinmusta.
Viinimustaa käytettiin jo antiikin aikoina.
Viinimustalla on erittäin hyvä valonkestävyys sekä peittokyky. Se soveltuu sekoitettavaksi kaikkien pigmenttien sekä sideaineiden kanssa. Öljyyn sekoitettuna se on hyvin kuivuvaa. Viinimusta on ollut 1300-luvun Italiassa yksi parhaita ohuita, mustia värejä, joita käytössä tuohon aikaan on ollut. Pigmentti ei ole myrkyllinen.
Rautaoksidimusta
- (Fe2O3)
- epäorgaaninen pigmentti, joka valmistustavan mukaan voi olla väriltään sinertävän tai rusehtavan musta.
- Pigmentistä käytetään myös nimiä marsmusta ja mineraalimusta.
Marsmusta on ollut käytössä jo muinaisista ajoista lähtien. 1600-1700-lukujen tienoilla punaisia rautaoksidipigmenttejä (maavärejä) opittiin valmistamaan synteettisesti.
Rautaoksidimusta on peittävä ja sillä on noin kolme kertaa suurempi värjäysvoima kuin luumustalla ja se on erittäin kestävä pigmentti. Sitä käytetään muun muassa akryyliväreissä, joskus myös öljyväreissä. Se on paras mahdollinen musta vesiväreissä.
Rautaoksidimusta ei ole niin musta kuin hiilimusta. Pigmentti muuttuu punaiseksi 150 ˚C:ssa. Synteettisesti valmistetut rautaoksidimustat ovat voimakkaampia ja sinisempiä mustia kuin luonnon rautaoksidimustat. Puhdas marsmusta on kuitenkin puhtaan mustaa. Rautaoksidimusta ei ole myrkyllinen pigmentti.