Vihreät luonnosta saatavat pigmentit ovat savimaapigmenttejä, jotka voivat sisältää erilaisia mineraaleja ja alkuaineita. Yhteistä näille pigmenteille on niiden läpikuultava ominaisuus sekä ruskeaan sävyyn vivahtavuus.
Keinotekoisesti vihreitä pigmenttejä valmistamalla saadaan peittäviä värejä. Lisäksi keinotekoiset vihreät ovat yleensä ottaen kirkkaita ja puhtaita vihreitä, sisältämättä ruskeaan vivahtavaa väriä. Kuumennettaessa vihreää, muuttuu se punaruskeaksi, kuten esimerkiksi poltetulle maavihreälle tapahtuu.
Maavihreä
- nimensä mukaisesti luonnollisia maapigmenttejä, joiden kemiallinen koostumus voi vaihdella paljon riippuen pigmenttien löytöpaikoista.
- Ne voivat sisältää muun muassa rautaa, magnesiumia ja alumiinia.
Maavihreät ovat eräänlaisia okravärejä, rautahydroksidia, savea ja piihappoja. Maavihreän sävyt voivat vaihdella vaalean sinertävänharmaasta tummaan vihertävään ja rusehtavaan oliivinvihreään väriin. Lämpimät, kellanvihreät värit tunnetaan muun muassa nimillä Böömin maavihreä ja tirolilainen maavihreä. Kylmä harmahtavan vihreä väri tunnetaan nimellä Veronan maavihreä.
Maavihreät muuttuvat punaruskeaksi kovassa kuumuudessa. Syynä siihen on raudan hapettuminen. Muuten maavihreät ovat erittäin kestäviä pigmenttejä. Ne kestävät valon ja ilman vaikutusta sekä laimennettujen happojen ja emäksien vaikutusta.
Maavihreät sopivat hyvin yhteen kaikkien muiden pigmenttien kanssa kaikissa maalausmenetelmissä, erityisesti taittoväreinä. Maavihreillä on melko huono peittokyky. Ne soveltuvatkin hyvin temperamaalauksiin sekä laseerauksiin. Maavihreät pigmentit eivät ole myrkyllisiä.
Vihreä umbra
- (Mn(OH)3•2Fe(OH) 3)
- vihertävänruskehtavaa, rautamangaanioksidipitoista savimaata
Umbrat tulivat eurooppalaiseen maalaustaiteeseen 1400-luvun lopulla. Umbrat ovat rautaoksideja, jotka sisältävät runsaasti mangaania ja ovat siten hyvin tummia erisävyvivahteisia maapigmenttejä. Vihreällä umbralla on hyvä sään- ja valon kesto, mutta happoja se ei kestä. Kaikki umbrat ovatkin läpikuultavia ja niillä saa aikaan syviä värejä. Vihreällä umbralla on keskinkertainen peittävyys ja parhaimmillaan se on muiden värien taittovärinä. Umbrat eivät ole myrkyllisiä pigmenttejä.
Espanjanvihreä
- (Cu(C2H3O2) 2 •2Cu(OH)2)
- keinotekoinen kuparin sekä happohöyryjen avulla saatava ruohonvihreän tai vihertävän sininen pigmentti.
Espanjanvihreä oli keskiajalla ja muinaisten kreikkalaisten käytössä ollut suosittu vihreä pigmentti. Sen ominaisuuksiin kuului valitettavasti sen nopea muuttuminen ruskeaksi ja jopa espanjanvihreän vieressä olevien muiden pigmenttien hajoaminen.
Espanjanvihreä on haihtuva, johtuen yhdisteessä olevista asetaattiryhmistä, joten se muuttuu ajan myötä mahonginruskeaksi. Myös kosteus vaikuttaa vihreän värin muuttumiseen ruskeaksi. Espanjanvihreä oli suosittu, mutta arvaamaton pigmentti. Sen valmistuksessa käytetyt orgaaniset hapot aiheuttivat niin maalattavalle alustalle kuin muille viereisille pigmenteille vahinkoa. Espanjanvihreän tilalla alettiin ensiksi käyttää orgaanisia vihreitä, kuten mehuvihreää sekä iirisvihreää, jotka saatiin kasveista.
Kromioksidivihreä
- (Cr2O3)
- keinotekoinen metallia sisältävä mineraalipigmentti.
- Kromioksidivihreä saatetaan sekoittaa kromivihreään, joka saadaan sekoittamalla preussinsinistä ja kromikeltaista.
Vihreää kromioksidia, joka todennäköisesti oli aito kromioksidi eikä sen vettä sisältävä versio, kromihydroksidivihreä, keksittiin paahtamalla krokoiitin uutetta 1800-luvun alkupuolella. Pigmenttiä alettiin tiettävästi käyttää ensin keramiikan lasituksen sävytyksiin. Kromioksidivihreä on kestävä pigmentti, joka ei ole altis kuumuudelle, hapoille, emäksille, eikä se myöskään haalistu valon vaikutuksesta.
Kromioksidivihreä sopii yhteen kaikkien pigmenttien kanssa. Se soveltuu myös erinomaisesti käytettäväksi kaikkien sideaineiden kanssa niin sisä- kuin ulkokäytössä eri maalaustekniikoiden kanssa. Kromioksidivihreä on sävyltään oliivinvihreä, himmeä ja samea. Pigmentti ei ole myrkyllinen.
Kromihydroksidivihreä
- (Cr2O3•2H2O)
- keinotekoinen kromi-metallia sisältävä mineraalipigmentti.
- Pigmentti tunnetaan myös nimillä viridian ja smaragdinvihreä.
Kromihydroksidivihreää alettiin valmistaa kemiallisesti samoihin aikoihin 1800-luvun alkupuolella kuin kromioksidivihreää. Se syrjäytti myrkyllisen smaragdinvihreän kirjapainoista, kodeista ja teollisuudesta miltei välittömästi.
Kromihydroksidivihhreä on hyvin suosittu värjäysominaisuuksiensa takia. Se kestää hyvin laimennettujen happojen ja emästen sekä valon vaikutusta. Kovassa kuumuudessa pigmentti muuttuu sameaksi kromioksidivihreäksi. Kromioksidivihreä sopii yhteen kaikkien pigmenttien ja sideaineiden kanssa.
Kromihydroksidivihreän väri on syvä, kylmä ja läpikuultavan tumman sinertävän vihreä. Pigmentti on kestävä kaikissa maalaustekniikoissa. Pigmentti ei ole myrkyllinen, mutta sitä on erehdytty luulemaan myrkylliseksi smaragdinvihreäksi, joka Englannissa tunnettiin nimellä emerald green.