Puurakenteiden suunnittelussa ja toteutuksessa liitoksilla on usein keskeinen tekninen ja arkkitehtooninen merkitys. Puu on rakenteeltaan epähomogeenista ja ominaisuuksiltaan vaihtelevaa. Perinteiset eli kosketusliitokset ovat erilaisia tukiloveuksia, liitosloveuksia tai tapituksia. Niissä käytettävien liittimien tehtävänä on yleensä pitää liitettävät osat paikoillaan puristusvoimien siirtyessä kosketuksella suoraan pinnalta toiselle.
Erilaiset liitostavat tekevät puuliitosten suunnittelun mielenkiintoiseksi, mutta myös vativammaksi kuin teräsliitosten suunnittelun.
Piilorakenteissa vain rakenne ja taloudellisuus määräävät liitostyypin valinnan. Näkyviin jätettävissä rakenteissa niiden merkitys interiöörin osana ja yksityiskohtana korostuu. Jotta liitos vastaisi sekä konstruktiivisesti että esteettisesti asetettavia vaatimuksia, edellytetään rakennesuunnittelijalta ja arkkitehdiltä kiinteää yhteistyötä.
Liitokset jaetaan hyväksymismenettelyn perusteella kolmeen pääryhmään:
- Normitetut liitokset, joille puunormeissa on määritelty rakennusohjeet ja suunnitteluarvot ja joita kuka tahansa voi valmistaa.
- Erikoisselvityksen vaativat liitokset, jotka eivät ole puunormien mukaisia ja joilta voidaan vaatia asiantuntijan lausunto.
- Luvanvaraiset liitokset, joiden valmistustekniikalle, –olosuhteille ja –laitteille asetetaan suuret vaatimukset.
Liitokset jaotellaan lisäksi fysikaalisen toimintansa mukaan, joko liimaliitoksiin ja mekaanisiin liitoksiin tai valmistusteknisesti pusku- ja lapaliitoksiin.