Vaarnaliitoksessa vaarna yhdessä pultin kanssa ottaa vastaan leikkausrasitukset. Vaarnat jaetaan kahteen pääryhmään sen mukaan, asetetaanko vaarna puuhun valmiiksi tehtyyn koloon tai uraan (lautasvaarnat ja rengasvaarnat) vai puristetaanko vaarna pakkovoimin puuhun (hammasvaarnat). Vaarnojen yhteydessä käytetään yleensä pulttia erillisenä liittimenä. Perinteisiä ja yksinkertaisia vaarnaoja ovat reikään asetettava tappi ja suorakaidevaarna, joka vaatii kokoisensa kolon.
Tappivaarna on suora, sileä tai uritettu terästanko, jonka paksuus on yleensä 8-30mm.
Uravaarnojen valmistus vaatii erikoistyökalun, jolla puuhun jyrsitään vaarnan keskelle tulevaa pultinreikää hyväksikäyttäen vaarnan vaatima urarengas. Tavallisimmat uravaarnat ovat rengasvaarna ja lautasvaarnat.
Suorakaidevaarnat olivat perinteisesti kovaa puuta. Nykyisin käytettävän teräksisen vaarnan avulla voidaan tehdä hitsaamalla terästangon ja puun välinen jäykkä leikkausliitos.
Hammasvaarnat ovat puuhun puristettavia 1-1,5mm paksusta teräslevystä meistettyjä liittimiä, joissa on kohtisuoraan levyn tasoa vastaan taivutetut kolmiomaiset hampaat. Kaksipuolisesti hammastettuja vaarnoja käytetään liitettäessä puuta puuhun ja toispuoleisesti hammastettuja yleensä liitettäessä puuta betoniin tai teräkseen. Nykyisin lisääntynyt liimapuun käyttö ja mm. naulalevyt ovat vähentäneet vaarnaliitosten käyttöä.
Naulauslevyliitoksessa sijoitetaan metallilevyjä puihin sahattuihin uriin. Tappien tarvitsemat reiät voidaan tehdä eri menetelmillä. Jos liitoslevyt ovat ohuita (2mm), nauloille ei tarvitse tehdä esiporauksia, sillä ne lävistävät sekä puun että 3-5 rinnakkaisiin uriin laitettua levyä (Greim-tekniikka). Kun puun dimensiot ovat järeämpiä ja metallilevyjen tulee olla paksuja, tarvitaan nauloille esiporaus.
Greim-liitos