Keitto- eli lietemaalit
- saatavana valmiina kaupasta, mutta itse keitettynä vieläkin hyvä vaihtoehto
- perinteinen maassamme 1600 –luvulta lähtien käyttöön tullut maalityyppi
- ekologinen, luonnonmukainen ja perinteinen vaihtoehto
- kuivuu noin 4 tunnista vuorokauteen
- sideaineena pellavaöljy, vehnäjauho tai ruisjauho ja ohenteena vesi
- Työvälineet: harjasivellin
Käyttö: asuin- ja piharakennuksien karkeille sahapinnoille, hirsirakenteet, kuluneet puupinnat, talonpoikaishuonekalut.
Hyvä neuvo ”tee se itse maalarille” levittää punamultamaalin kuivumisen jälkeen ohuelti vaha; nimenomaan käyttöhuonekalujen päälle.
Resepti – tee se itse -maalarille
2,5kg kylmäpuristettua pellavaöljyä
12kg punamultaa (rautaoksidinpunainen pigmenttijauhe)
4,5kg hienoja ruisjauhoja
3kg rautavihtrilliä
50l vettä
Vesi kuumennetaan suuressa padassa ja siihen sekoitetaan rautavihtrilli ja ruisjauhot. Seosta keitetään yksi tunti, jonka jälkeen lisätään pigmenttijauhe. Keittämistä jatketaan kolme tuntia. Keitosta ei saa jättää hämmentämättä. Lopuksi keitokseen lisätään pellavaöljy. Kaadetaan sopiviin astioihin, annetaan jäähtyä ennen maalausta. Paras maalaussääolosuhde olisi puolipilvinen tai pilvinen poutasää. Maali säilyy suljetussa astiassa pari viikkoa, mutta paras olisi käyttää maali heti.
Sen riittoisuus on uudelle puulle n. 4-8m²/l ja vanhalle, aikaisemmin maalatulle puulle n. 8-10m²/l.
TEMPERAMAALIT
Kaseiinimaali
- Kaseiinimaalia on saatavana kaupan valmiinakin maalina.
- Kaseiinista (maidon heraosa) tai kananmunasta valmistettu vanhanajan emulsiomaali. Kaseiinin lisäksi se voi sisältää pellava-, unikko- ja soijaöljyä tai kasvihartseja.
- saatavana luonnon valkoisena, voidaan sävyttää pigmenteillä
- kosketuskuiva ½ – 2 tunnissa(olosuhteista riippuen) ja lopullinen kuivuminen kestää noin kaksi viikkoa
- maalipinta himmeä, kestää pyyhkimistä ja sopii hyvin allergikkojen ja astmaatikkojen ympäristöön, koska liuotinkemikaaleja ei käytetä
- Käyttö: puu-, rappaus- ja tasoitepinnoille, kuitulevylle, tapetille jne.
- kaseiinitemperaa sivellään ohuita läpikuultavia kerroksia, eikä sillä voi maalata paksuja peittäviä pintoja
- ohennus ja työvälineiden pesu vedellä
Kaseiinimaalin sekoitusohje
1l vettä
1dl kaseiinijauhetta
1tl soodaa tai booraksia
1dl pellava- tai soijaöljyä
Munatemperamaali
- yksi vanhimmista maalityypeistä
- muodostaa kuivuttuaan erittäin kestävän pinnan
- kuivuminen: pinnasta ja olosuhteista riippuen 3 vrk – 3 viikkoa
- lasipinnalla muodostaa erittäin hyvin väriä toistavan, kauniin ja läpikuultavan pinnan
- ohennus ja työvälineiden pesu vedellä
- Käyttö: alunperin lasimaaleina tai ikonimaaleina, sopivat myös huonekaluihin
- säilytettävä jääkaapissa, jolloin säilyy munan tuoreudesta riippuen noin viikon; ikää voidaan lisätä liottamalla vesiosaan liivatelehti
Munatemperamaalin ohje
1 osa kananmunan keltuainen (koko muna = rasvaisempi seos)
1 osa pellava-, soija- tai standöljyä (paksunnettua pellavaöljyä)
1-2 osaa vettä
tarvittaessa liivatelehti säilyvyyden parantamiseksi
Ota mahdollisimman tuore kananmuna ja riko sen rakenne kannellisessa lasipurkissa varovaisesti ravistaen. Lisää pellavaöljyä saman verran kuin munaa on purkissa ja ravista. Lisää 1-2 osaa saman lämpöistä vettä , kuin muu seos, kevyesti ravistaen. Emulsio ei synny muussa sekoitusjärjestyksessä. Emulsioon voi sekoittaa halutut pigmenttijauheet suoraan tai ottamalla erikseen väripaletilta pigmenttejä jauheena. Vältä ravistamasta munaa vaahdoksi.
Liimamaalit
- liitujauhosta, nahkaliimasta (mm. jäniksen nahat, luut ja rustot) ja vedestä valmistettu maali
- yleensä valkoinen, mutta voidaan sävyttää pigmenteillä
- nopeasti kuivuva, melko hankala siveltävä, taitoa vaativa maali
- työvälineiden pesu vedellä ja saippualla
- Käyttö: lähinnä entisöinti- ja restaurointitöissä sekä taidekehystäjien ja koristemaalareiden keskuudessa
Liimamaalia on yleisimmin käytetty sisäkattomaalina sekä huonekalujen, kuten kapiokirstujen sekä renginkaappien sisäpuolisten osien maalaamiseen. Niistäkin vain kirstujen sisäkansi ja kaappien sisäovet maalattiin. Maalien päälle tavattiin tehdä koristemaalauksia, jolloin liimamaali toimi tavallaan vain valkoisena pohjusteena.
Jo muinaisten egyptiläisten tiedetään käyttäneen liimakittiä: he päällystivät puiset kirstunsa, tuolinsa ja sarkofaginsa ohuella liimakittikerroksella, jolla saatiin silkinsileä pinta. Pinta maalattiin pigmenteillä tai kullattiin lehtikullalla. Hyvä liimakittipohja on kiiltävä kuin munankuori ja kova kuin norsunluu.
Liimamaalin sekoitusohje
1l vettä
125g jänisliimaa jauheena (liukenee nopeammin kuin rakeena tai levynä)
Vesihaudekattilassa lasipurkissa hiljalleen lämmittäen n. 40 °C vedessä, kunnes liimajauhe on liuennut kokonaan veteen. Vesi ei saa päästä kiehumaan. Tämä on ns. 12 % liuos, jota voi käyttää mm. uusien puuesineiden perus liimaamiseen. Esim. vanhoja huonekaluja korjattaessa tulisi liimaseoksen olla n. 5 %, ettei uudesta liimasaumasta tulisi liian kova ja näin rikkoisi vanhaa entisestään.
Liimaliuokseen lisätään haluttava määrä liitua, joka on käytetyin pigmentti liimamaalissa, mutta haluttaessa muuta väriä kuin valkoista, voidaan liiman sekaan hiertää mitä vain maapigmenttiväriä.
Liima tai liimamaali tulee käyttää suoraan vesihaudekattilasta lämpimänä, miltei kuumana, sillä se jähmettyy jäähdyttyään. Se kuivuu nopeasti ja vaatii ripeää sivellinkättä. Jäljelle jäänyt säilyy jääkaapissa, hyvin suljetussa lasiastiassa noin viikon verran. Se on helppo uudelleen lämmittää käyttöön.