Ennen viilun sorvausta tai leikkausta tukkeja haudutetaan vedessä tai höyrytetään, jotta puuaines pehmenee. Haudonta-aika vaihtelee vuorokaudesta viikkoon ja lämpötila n. 60–80 °C välillä puulajista riippuen. Lämpötila vaikuttaa jonkinverran puun väriin, esim. pyökki muuttuu korkeammassa lämpötilassa punaisemmaksi.
Teollinen viilujen valmistus tapahtuu sorvaamalla tai leikkaamalla. Useimmiten halvimmat puulajit sorvataan ja arvokkaammista leikataan viilua vaativimpiin käyttötarkoituksiin. Valmistusmenetelmä vaikuttaa viilun syykuvion ulkonäköön ja pintakäsittelyominaisuuksiin. Yksittäisiä viilupintoja voi puuseppä valmistaa myös sahaamalla.
Viilun valmistusmenetelmät
Leikattu viilu valmistetaan höyläämällä viilulastuja tukista, jolloin viilun syykuvio säilyy luonnollisena. Leikkaamalla saadaan aikaiseksi ohuita viiluja, jolloin raaka-aine hävikki on pieni. Viilun pinnalle ei myöskään synny jatkokäsittelyä vaikeuttavia halkeamia, kuten sorvaamalla työstetyssä viilussa. Leikatun viilun valmistus on kalliimpaa kuin sorvatun, mutta sen ominaisuudet ovat monessa suhteessa parempia kuin sorvatun. Arvokkaista puulajeista leikattua viilua käytetään pintamateriaalina mm. kalusteissa, jalopuuovissa ja sisustuslevyissä ja -paneeleissa.
Syntyvän viilun ulkonäkö riippuu leikkaussuunnasta. Säteen suunnassa leikattu viilu on ulkonäöltään tasaisempaa kuin tangentin suuntaan leikattu.
Sorvattu viilu on edullisempaa ja sorvaten saadaan viilun leveysmitta paljon suuremmaksi kuin leikattaessa. Sorviviilua käytetään pääasiassa vanerin valmistukseen, mutta Suomessa paras koivuraaka-aine sorvataan ohueksi viiluksi viilutusta varten.Sorvauksessa puupölliä pyöritetään viilusorvissa ja samanaikaisesti pölliä vasten oleva terä leikkaa puun pinnasta ”viilumattoa”. Kun sorvipölkystä on sorvattu kaikki mahdollinen puuaines, jää jäljelle keskiosa, pyöreä purilas.
Sorvattu kaareva viilu joutuu oikenemaan tasoksi, jolloin viilupintaan syntyy sitä helpommin pieniä halkeamia mitä paksumpaa viilu on.
Näiden menetelmien lisäksi valmistetaan erilaisia pyramidi-, juuri- ja simpukkakuviollisia viiluja, jotka sorvataan tai leikataan esimerkiksi tukin poikkileikkauksen suuntaan tai oksan kohdalta.
Viilun kuivaus
Sorvaamisen tai leikkaamisen jälkeen viilulehdet kuivataan kuivauslinjalla. Kuivauksessa viilua tavallisesti taivutellaan leveyssuunnassa edestakaisin, jotta viilusta saadaan mahdollisimman tasaista ja jännityksetöntä. Kuivausaika vaihtelee puulajien ja viilun vahvuuden mukaan ollen tavallisesti muutamia minuutteja. Oikein kuivatettu viilu ei halkeile eikä homehdu ja se on parhaiten työstettävissä. Oikea kosteusprosentti on käyttökohteesta riippuen 8-12 %.
Viilun jälkikäsittely
Kuivauksen jälkeen viilut jälkikäsitellään. Ne suoristetaan päistään ja reunoista siisteiksi ja niputetaan narulla pieniksi nipuiksi. Nippujen merkitsemisen jälkeen kaikki yhdestä tukista saadut viilut pidetään tarkasti yhdessä ja varastoidaan valvotussa kosteustilassa.
